Sirkus 2000-2003

Sirkus saapui kaupunkiin mastot kasvoivat taivasta kohti naruineen kuin herneen taimet ottaen tukea toisistaan värilliset kankaat lepattivat tuulessa mikä ilo tämä suuri pyykkipäivä

Uteliaiden joukko kasvoi ympärillä ja pian telttoihin kätkettiin salaisuus joka avataan vasta kello kuusi ja silloin sanat suoraan ämyrin kurkusta huusivat toistoina, kuulkaa, kuulkaa leijonat irti häkeistään, kaikki sisään

Penkkien rivit huojuivat kuin serpentiinit joista valokiila etsi värit ja huudot - hei siellä korkealla, älä tipahda leijonalla on suuri suu ja me haluamme nähdä seuraavankin esityksen

PN

Kouvolan Sanomien Marleena Liikkanen kuvaa
Kouvolan Taidemuseossa ollutta Värisirkus-näyttelyä:

”Mitä tapahtuu, kun valkoinen tuoli joutuu sirkuksen värivaloihin?, on Nissinen asettanut kysymyksen - ja vastannut siihen. Tuolit, kirjavat ja kaksiulotteiset, hallitsevat valkoista tilaa, suurina ja vähän pienempinäkin. Se, että ne näyttävät vähän toispuoleisilta, kuuluu asiaan. Harha on katsojan silmissä.

Nissisen värisirkuksessa tulee nimittäin vähän sellainen olo, ettei mikään ole ihan sitä, miltä näyttää. Ettei tiedä, mitä tapahtuu, kun kääntää selkänsä.

Ei ole sirkusta ilman klovnia, eikä Nissisen sirkus tee poikkeusta. Mutta Nissinen katselee klovnejaan kubistin lailla monesta suunnasta samanaikaisesti. Samalla hän ohittaa tavanmukaisuuden, ääripäät, joilla klovni on tavattu kuvata.

Nissisen klovni on älyllinen, siksi inhimillinen. Toinen, joka katsoo maskin takaa. Sirkuksen surullisia ovat nyt akrobaatit. Keveinä, leijuvina ja tästä maailmasta irtoavina ne ovat kauniita, aineettomia, nostalgisiakin.”