2015 syyskuun kuukauden työ: Posetiivari (1991), 110 cm x 110 cm, öljy/ pellava

Posetiivarissa palaan taas Amsterdamiin. Siihen tunnelmaan, joka oli syntynyt käytyäni monissa museoissa, kuten Van Goch, Steijlick, Van Hals, - ja nähtyäni paljon muuta. Kanavat, poikkeva arkkitehtuuri ja makoisat ravintolat. Monikerrostuneita tunnetasoja kulttuurista, meille niin uudesta ja viehättävästä. Lapsenmieli palaa kuvaan posetiivarista. Maalauksen aihekeskeisyys rikkoutuu musiikin sointuihin. Elämys yllättää tunteen pintajakoihin. Mukava matka.

2015 elokuun kuukauden työ: Konstruktiivinen maisema 2006,
145cm x 145cm, öljy/pellava

Aika - elämä - taide virtaa meissä kaikissa.
Vuosituhansien virta, joillakin voimakkaampana,
joillakin tiedostamattona. Luova prosessi.
Oikku purkautuu kuin tulivuori, jättäen
jälkipolville hedelmällisen maaperän.

Maa - taivas - vesi virtaa, lomittuvat toisiinsa.
Kollaasi kasvaa päällekäisinä elementteinä.
Välillä paljastaen muotonsa, välillä heijastuen.
Värisiirtymät ovat oikukkaita vailla loogisuutta.
Tavoitteena yllättävyys katsoa elämää maisemana.
Konstruktiivisenä kuvana, joka hahmottuu
mielenliikkeissä ja toteutuu kongreettisena
maalauksessa.

Onko kuvan tulkinta rajallinen verrattuna
kirjallisuuteen tai musiikkiin?
Pysähtyykö maalauksen toteutus siihen mitä
näemme vai virtaako se? Vastaus on aisteissamme.
Luova lähtökohta tai ei. Näin sen näin.

2015 heinäkuun kuukauden työ: Isin tyttö (2014), 90 cm x 95 cm, öljy/ pellava

Tämän työn teema kumpuaa omasta, pitkästä avioliitostani ja siinä syntyneistä kahdesta, energisestä pojastani. Joskus toivoimme perheeseemme myös tyttöä, mutta se toive ei toteutunut. Mutta mitä olisi tapahtunut, jos olisimme hänet, Isin tytön, saaneet? Miten hän käyttäytyisi? Mikä koulutus olisi hänen valintansa? Miten hän pukeutuisi? Varmasti värikkäästi, kuten äitinsäkin. Otaksun, että taustalla voisi olla vaikka pientä uhmaa näyttää, miten moniarvoinen tämä maailma on naisen silmin. Voin myös kuvitella kaikkea kaunista hänen genrestään. Ja tiedän, että keskusteluissa olisin varmasti saanut sanan sanasta. Silti yhdestä asiasta olen varma: Tausta-ajattelusta löytyisivät sinivalkoiset raidat!

2015 kesäkuun kuukauden työ: Essee - ilta vai aamu (2015), 175 cm x 175 cm, öljy/pellava

Monen vuoden näyttelytauon jälkeen Stoan galleria on mielenkiintoinen paikka asettaa töitään esille kotiseudulleen. Taukoajan olen aktiivisesti työskennellyt ja tutkinut aiheitteni lähtökohtia. Mielessäni palaan kuitenkin aina nuoruudessani omaksuttuun kubismiin. Niinpä näytteyni lähtöteemaksi valitsin kertaus kubismiin.

Miten nähdä ja tutkia omia maalauksiaan?

Jostakin kirjasta on jäänyt mieleen. Maalaaminen hioo
elämää - asennetta kärsivällisyyteen. Houkutuksena olisikin lainata taidetulkinnat kirjallisuudesta. Mutta en maalaa sanoilla. Haen ratkaisuja kokemuskentästäni, joka näyttäytyy kirjavana yhtenä kuvana. Teemat ja toteutukset vaihtuvat epäloogisesti niin, että vuosirenkaita on vaikea erottaa. Prosessit teemoissa antavat uusia impulsseja ja pitävät yllä uteliaisuutta. Se
johtaa tutkimusmatkalle, jossa uusi työ siirtää hetkellisen mielihyvän seuraavan aiheen kehittelyyn. Esseeni maalauksissa on palapeli, jonka viimeistä osaa ei ole olemassakaan.

2015 toukokuun kuukauden työ: Horsmat (1983), 110 cm x 90 cm, öljy/pellava

Elettiin lauantaipäivää. Tutkin horsmien latvoja kesätuulessa samalla, kun asettelin maalaustelinettä paikoilleen. Horsmat ja punainen ladonseinä vaikuttivat mielenkiintoisilta. Vieressä oli tie, jonka viikonloppuliikenne oli vilkasta arkeen verrattuna. Autoja tuli ja meni. Yksi pysähtyi kohdalleni, ja siitä kömpi ulos kaksi miestä kossupullo kädessään.
-Saako tulla katsomaan?
-Siitä vaan, vastasin, mutta työ on vielä kesken.
-Hyvältähän se näyttää, miehet väittivät.
-Ota maalari ryyppy, he tarjosivat.
-Voi kuulkaa, tämä työ alkaa kukkia liikaa, jos otan ryyppyjä.
Tarjous toistui ja toistui. Lopulta miehet väsyivät ja palasivat autolleen.
-Ei se mikään taiteilija ole, kun ei ota viinaakaan, kuulin toisen miehistä vielä toteavan.