2015 huhtikuun kuukauden työ: Torson ryöstö (1986), 110 cm x 90 cm, öljy/pellava

Olin tehnyt talvella runsaasti luonnoksia ja maalauksia, joissa maisema, rakennukset ja torso esiintyivät kuvissa ikäänkuin koodeina. Syynä oli haluni irroittautua maisemamaalauksesta. Torso muutti tulkinnat visionäärisiksi. Tuli viehätys luoda illuusiosarja Marlebäckistä ja paneutua voimakkaammin vain värimaailmaan, josta muodostuikin myöhemmin vankka pohja uusiin teemoihin. Ryntäys kevääseen toi aiheeksi - ehkäpä Kalevalan tapaan? - torson ryöstön. Tunnistan maalauksessa ajasta irtautuneen tunteilijan torso kainalossa värituulien vietävänä. - Toteutus oli uni, josta tuskin koskaan irtaudun.

2015 maaliskuun kuukauden työ: Roskakori (2008), korkeus 200 cm, terva / puu

Kirjoitin paljon aamuisin, päiväkirjaluontoisesti. En siitä mitä olin tehnyt, vaan siitä mitä ajattelin. Tämä toimi kontrastina maalausten monesti niin raskaan prosessin aikana. Samalla se avasi uusia kanavia töiden toteuttamisessa.

- Tämän roskakorin rakensin 20 cm:n levyisestä ja 8 mm:n paksuisesta laudasta. Tervasin sahaamani kappaleet ja sidoin ne tervanarulla yhteen. Liimasin runot tervattuihin lautoihin. Tämän jälkeen lähetin runot Nuoren Voiman Liittoon arvioitaviksi. Sain kohteliaan myönteiset arvostelut, kuten vanhalle miehelle kuuluukin antaa. Mitään ei voinut enää muuttaa. Runot olivat kiinni tervassa.

- Täytin korin rypistetyillä runoilla, ja jotta itsesääli olisi täydellinen, päätin polttaa teoksen ja käyttää sitä valokuvana. Näin en kuitenkaan tehnyt. Olin nähnyt niin paljon vaivaa ja käyttänyt aikaa sen rakentamisessa, että peruin päätökseni.

- Joku on väittänyt, että kaikki on turhaa, paitsi...

2015 helmikuun kuukauden työ: Tytöt auringossa (2014), 96 cm x 96 cm, öljy/pellava

Uimarannalla voi kuvitella sinisten hellehattujen viilentävän olotilaa. Niin voi tuntua. Mutta maalauksen lähtökohta perustuu väitteeseen-viiva on väri heijastuksineen. Se ei ole pelkkä rajaaja aihekenttien reunoilla. Niin usein konttuuria käytetään maalauksessa piirroksen omaisesti hätäkeiineinona ( jopa mustalla ) väririnnastuksissa.

Ehkä Van Goghin auringonkukat viihtyisivät tässä väriympäristössä?

2015 tammikuun kuukauden työ: Päiväkirja 1999, leveys 51cm, acrylic/puu

Teos Päiväkirja ei tulkitse sanoja vaan värittää ne. Se herättää myös kysymyksen kirjallisuuden ja maalaustaiteen yhteydestä. Boris Basternak väittää, hyvä teksti sisältää aina lyriikkaa. Miten maalaustaiteessa kun kehitetään teoria?

-SE rikotaan hetkessä uutta ilmaisua etsittäessä.

2014 joulukuun kuukauden työ: Isot Poikilot (2006), pituus 135 cm, halkaisija 35 cm, öljy/haapa

Joulun vietto on herkistymisen aikaa. Samoin ensilumi herkistää luonnon pitkän hämärän. Isot Poikilot joiksi veistämiäni paksuja haapapöllejä nimitän saivat herkän ensilumen kosketuksen laiturilla. Poikilo on rakkauden kapulakieltä. Se on myös metsän pojan piiloperinteinen kosintariitti valitsemalleen neidolle. Usein Poikilot olivat värikkäitä ja pinempiä. Mutta leski-isäntien vietti ja mahti kehitti Poikilon kokoa rautarenkaineen. Toivo oli kuin tuuli joka odotti myöntävää vastausta.

Poikilo on Kouvolan museoiden nimi ja maskotti.